Fotoni.org - Markus Lehto
24.1.2012, 12:43

Värivaloissa

Hieman ristikkäisten aikataulujen vuoksi ulkokuvauksista sisälle siirtynyt sessio Marian kanssa oli uusimpien muotokuvausten teema. Kuvauspaikaksi sovittiin Turun Klubi ja siellä osaltani vähän vähemmälle tutustumiselle jäänyt Kolo, eli mestan alin kerros. Olen kuvannut siellä yhdet bändipromot, mutta en muistaakseni muuta. Muistelin kuitenkin mestasta löytyvän mielenkiintoisia nurkkia ja yksityiskohtia, jotka voisivat toimia näihin kuvauksiin.

En ole välttämättä mikään suurin sisäkuvausten ystävä - lähinnä johtuen siitä, että kuvat pitää valaista. Vallitsevassa valossa kuvaaminen on tyylilleni huomattavasti suopeampaa, eikä salamavalojen kanssa häsätessä jatkuvasti tarvittava säätö ja värkkäys ole myöskään juuri mieleen. Tällaisissa kuvauksissa assari olisi enemmän kuin tarpeen! Ehkä sitäkin pitää joskus kokeilla, tähän astihan olen kuvannut kaikki otokset yksikseni.

Sisäkuvauksissa minulla on yleensä mukana kannettava akkukäyttöinen studiosalama sekä pieni Sigman "käsisalama", kumpikin omilla jalustoillaan ja Elinchromen radiolaukaisimilla triggeroituna. Studiosalamassa käytän yleensä valkoista läpiammuttavaa varjoa tai 80x120cm softboksia, käsisalama saa läiskyä paljaan. Niin myös tällä kertaa.

Aloitimme kuvaukset keskellä huonetta, mutta joku ei vain tuntunut oikealta. Painin hyvin usein sisällä keinovalossa kuvatessa sen ongelman kanssa, että en saa taustaan niin voimakasta valaistusta, kuin haluaisin. Salama jaksaa valaista vain mallin, tausta häipyy yleensä mustaan tai ainakin hämärään. Otimme muutaman kymmentä kuvaa salamavalolla ja ne onnistuivat aivan mukiinmenevästi, mutta joku asetelmassa silti häiritsi. Valo oli väärällä tavalla keinotekoista.

Olen viimeaikoina kuvannut enenevissä määrin vallitsevassa valossa myös sisällä, vaikka valo ei ensikatsomalla ainaa (tai yleensä...) vaikuta valkokuvaukseen sopivalta. Kokemus tai tottumus on kuitenkin opettanut etsimään sinnikkäästi sopivaa valoa tilasta kuin tilasta ja yleensä pelkkää vaallitsevaa valoa käyttäenkin kuviin saa sangen miellyttävän valon - sopivan kuvauspaikan ja -suunnan valitsemalla. Keräsin rohkeuteni ja sammutin salaman.

Koko loppukuvaus tehtiin pelkän studiosalaman mallausvalon (muistaakseni 150W halogeeni) ja tilan vallitsevan valon voimin. Vallitseva valo ei ole kyseisessä kuvauspaikassa välttämättä se luonnollisin mahdollinen, sillä katossa on kymmenkunta automaattisesti ja jatkuvasti pitkin RGB-väriavaruutta seilaavaa loisteputkimaista valaisinta. Vallitsevan valon väri siis vaihteli kivan sinertävän valkoisestä läpitunkevan ja pistävän pinkkiin ja kaikkeen siltä väliltä pitkin kuvausta. Tämä toi kuvauksiin loppujen lopuksi kiinnostavan lisäknopin, kun kuvia ottaessa ajoitus piti mätsätä ei ainoastaan mallin asentojen ja ilmeiden mukaan, vaan myös muuttuvan valon suhteen optimaaliseen hetkeen. Tässä kohtaa en voi liikaa kiittää mallia Mariaa, jonka ansiosta minun ei tarvinnut huolehtia tai huolestua millään tavalla siitä, onko asiat mallin osalta visuaalisesti OK. Ne ovat Marian kanssa aina.

Maria ja värivalot

Uusimmat kirjoitukset

2012             
Tammikuu: 1

2011             
Kesäkuu: 1

2010             
Syyskuu: 2
Helmikuu: 1
Tammikuu: 1

2009             
Joulukuu: 1
Elokuu: 2
Heinäkuu: 3
Kesäkuu: 2
Huhtikuu: 1
Tammikuu: 2

2008             
Joulukuu: 1
Syyskuu: 1
Elokuu: 3
Heinäkuu: 3
Kesäkuu: 4
Toukokuu: 1
Huhtikuu: 1
Helmikuu: 1

2007             
Joulukuu: 1
Marraskuu: 4
Lokakuu: 5
Elokuu: 2
Heinäkuu: 2
Kesäkuu: 2
Toukokuu: 4
Huhtikuu: 7
Maaliskuu: 3
Helmikuu: 1
Tammikuu: 1

2006             
Joulukuu: 1
Marraskuu: 1
Lokakuu: 3
Syyskuu: 2
Elokuu: 6
Heinäkuu: 9
Kesäkuu: 7