Fotoni.org - Markus Lehto
28.10.2006, 9:25

Henkilökuvausta, taikka sitten ei

Ah, syksyn ihanuus. Värejä on ja lehdyköitä, mutta on sitten sitä sadettakin. Viimeisen viikon aikana on mennyt "vasta" kolme kertaa kuvaukset pipariin, kun taivaalta on leijaillut eräinäisen kokoisia vesipisaroita, joko kuuroissa taikka enemmän. Noh, se on sitä syksyä sitten...

Onneksi sentään aivan kaikki ei ole mennyt päin reisiä, vaan jotain on saatu kuvattuakin. Tuuli tarkeni urhoollisesti tuulessa (heh, tahaton hauskuus, heh) kakiskin kertaa. Ensin Mikaelin kirkon portailla ja toistamiseen hieman enemmän elämää nähneen rakennelman juurella. Torstaina oli tarkoitus mennä koluamaan Turun puistikoita vielä viimeisen kerran ennen lumia, mutta suureksi ihmetykseksi taivaalta satoikin - oh ja voih - vettä. Suunnitelmiin nopea muutos ja koekuvaamaan uusi ICT-talo, joka osoittautuikin varsinaiseksi painajaiseksi. Kuinka yhteen tilaan voikaan saada noin montaa eriväristä valoa...?

Himppasen suotuisammat olosuhteet oli vaatimattomassa kotistudiossani, jossa ensimmäistä kertaa kokeilin tosissani mustaa taustaa vasten kuvaamista (ja kahta erillistä salamaa, pieniä kompativehkeitä kumpikin). Mukavasti meni ollakseen ensimmäinen kokeilu, tästä on hyvä jatkaa! Ainakin tuli monta kohtaa "ei-näin-enää-ensikerralla!" -listaan, jollei muuta.

27.10.2006, 15:34

Tunnelmaa illan hämärässä

Lauantai-iltana Turun Klubi oli vielä puoli yhdentoista aikoihin perinteiseen tapaan lähes tyhjä, kun Apples of Idun jo viritteli sormiaan takahuoneessa aikomuksenaan nousta lavalle. Erittäin tunnelmallisen keikkansa poppoo saikin heittää pääasiassa tyhjälle tanssisalille. Valaistukseen oli panostettu normaalia Klubin tasoa (joka on tuntunut jälleen laskevan, kuten lehmän häntä) enemmän, tuikkuja oli paljon ja niitä myös vilkuteltiin ahkeraan. Valomies tosin taisi olla tavallista sormettomampi, koska suuresta valojen lukumäärästä huolimatta lava oli normaalia hämärämpi koko illan ajan. Tai sitten kaikki valot olivat yhden sulakkeen takana, ja niitä ei yksinkertaisesti vain voinut sytyttää kahta samaan aikaan... Tiedä häntä, mutta ainakin Applesin settiin levottoman yksinäisinä vaeltelevat valot sopivat mainiosti. Kuvausmielessä tilanne oli haastava, välillä ehkä liiankin.

Pian Applesin jännästi kootun lavarakennelman (rumpali oli lavan toisessa reunassa, kylki kohti yleisöä) purkamisen jälkeen estradin valloitti Sara. Biisivalikoiman vaihteleva railakkuus upposi vaihtelevalla menestyksellä jo melkoisen sankaksi äityneeseen yleisömassaan. Eturivi oli lähes hurmoksen kaltaisessa tilassa, kun Saran rankat riffit ja toisaalta miltein äitelä tunnelmointi hiveli kuuntelijoiden korvalehdyköitä. Valomieskin taisi täyttää keikkojen välillä kahvikupposensa, koska tällä kertaa valoarsenaalia käytettiin huomattavasti monipuolisemmin ja pirteämmin.

Apples + Sara samana iltana oli loppujen lopuksi varsin antoisa kombinaatio ja odotan innolla kumpaisenkin bändin näkemistä & kuvaamista uudemman kerran. Kuvia illasta löytyy täältä.

10.10.2006, 10:33

Uhanalaiset lajit, osa 1: Turun metalliskene

Missä lie taas ihmiset majailleet, kotona sadetta paossa tai muuten syvällä onkaloissaan. Ainakaan lauantaina heitä ei S-Osiksella ollut kourallista enempää. Viihdytyksestä vastasi tuona kohtalokkaana iltana Ad Lunam, Thraciar ja Exsecratus. Lähes The Unpronounceables -tasoa olevista nimistään huolimatta bändit veivasivat melkoisen suoraviivaista hevinkiä jokainen. Jokaisessa bändissä oli piristävänä poikkeuksena yleisestä kaavasta mukana yksi taikka useampikin kauniimman väestöpuolikkaan edustaja, joko mikin varressa tai muissa(kin) toimissa.

Ensimmäinen bändi aloitti poikkeuksellisesti jo ennen kymmentä ja jyysti ensimmäistä biisiään jo siinä vaiheessa, ku allekirjoittanut saapui pelipaikalle. Bändi sai soitella lähestulkoon tyhjälle salille; maksaneita asiakkaita oli legendan mukaan paikalla kokonaiset yksi kappale. Väkeä virtasi kuten suljetusta hanasta koko illan ajan ja viimeisenä esiintynyttä Exsecratusta oli seuraamassa jo "timpurin yhden käden sormin laskettavissa oleva määrä" populaa, kuten kolleegani asian kovin osuvasti tokaisi. Tästä huolimatta kukin bändi veti varsin vakuuttavan vedon, eikä olosuhteisiin nähden hillittömän suuria turhautumisen merkkejä ollut havaittavissa. Hyvä näin, saimme sentään me muutamat valitut kunnon keikat katsel- & kuunneltaviksi!

Kuvia illasta löytyy täältä. Ja vielä lopuksi suuri kiitos Ad Lunamille, jonka armosta sain illan kuvata.

Uusimmat kirjoitukset

2012             
Tammikuu: 1

2011             
Kesäkuu: 1

2010             
Syyskuu: 2
Helmikuu: 1
Tammikuu: 1

2009             
Joulukuu: 1
Elokuu: 2
Heinäkuu: 3
Kesäkuu: 2
Huhtikuu: 1
Tammikuu: 2

2008             
Joulukuu: 1
Syyskuu: 1
Elokuu: 3
Heinäkuu: 3
Kesäkuu: 4
Toukokuu: 1
Huhtikuu: 1
Helmikuu: 1

2007             
Joulukuu: 1
Marraskuu: 4
Lokakuu: 5
Elokuu: 2
Heinäkuu: 2
Kesäkuu: 2
Toukokuu: 4
Huhtikuu: 7
Maaliskuu: 3
Helmikuu: 1
Tammikuu: 1

2006             
Joulukuu: 1
Marraskuu: 1
Lokakuu: 3
Syyskuu: 2
Elokuu: 6
Heinäkuu: 9
Kesäkuu: 7