Fotoni.org - Markus Lehto
26.4.2007, 10:21

Salamaprojekti 2 valmis

Vihdoinkin, pitkällisen käännön ja väännön jälkeen, Salamaprojekti 2 on valmis! Sain eilen rakenneltua toisen välähdyspään, joten nyt myös toisella voimaosalla on oma välkkynsä. Homma ei kuitenkaan ollut aivan niin yksinkertaista, kuin olisi voinut toivoa... Lähinnä projektia rassasi tavaroiden hukkuminen. Ensin minulta hävisi sytytysmuuntaja (kuten edellisessä postauksessani kerroinkin). Uuden saavuttua pääsin rakennushommiin, mutta touhu tyssäsi loppumetreille, kun kaapelin päähän tuleva pistoke oli kadonnut! Pienellä soveltamisella löysin korvaavan tökkelin ja lähdin varmistamaan kyseisen liittimen pinnijärjestystä. Mutta kas kas, sopivasti perinteeseen sattuen yleismittarini oli piilosilla... :) Onneksi johdotukset menivät korvakuulolla ja ankarasti tuuriin luottaen kohdilleen ja salama toimii kuin toimiikin. Nyt sitten vain odottelemaan, että tuolle tulee käyttöä! Edellisen laitteen ehdinkin jo koeajaa ilman ongelmia.

Päivitän projektisivun kuvineen ajan tasalle lähipäivinä.

19.4.2007, 10:42

Hankalin häviää helpoiten

Ihan mukavasti (joskin hitaan rauhallisesti) edennyt salamaprojekti 2 sai ikävän kolauksen, kun kokosin uutta välähdyspäätä. Pään yksi tärkeimmistä (ja ainoista) osista - sytytysmuuntaja - oli hävinnyt! Kyseinen osa on noin 10x7mm muovilieriö, eli juuri sopivan kokoinen hukattavaksi. Ilmeisesti raukka oli päätynyt roskien mukana sekajätteeseen... Noh, tilasin samoin tein uuden, mutta se ei ole aivan hetkoon näpeissäni. Osa nimittäin tulee Israelista, jossa on parhaillaan menossa postilakko! Greit! Hintaakin alle euron osalle tuli näin erikseen tilattuna melkein vitonen. Noh, ehkä seuraavalla kerralla olen huolellisempi. Todennäköisesti en.

Viikonloppuna tuli poikkeuksellisesti jälleen kuvailtua sopivissa määrin, eli kahdesti. Lauantaina vierailimme Soljan kanssa Kuusiston linnanraunioilla ja sunnuntaina oli vuorossa Pansio sekä eri naama; Kaisa. Kiitokset tytöille.

10.4.2007, 13:42

Touhukas munajuhla

Kyllähän taas piti kiirettä pääsiäisenä! Niin runsain mitoin, että sitä kiirettää riittää vielä näille jälkipäivillekin.

Kuvasin pääsiäispyhien aikana neljä keikkaa ja yhdet bändipromot. Kahden keikan kuvat ovat vielä pahasti vaiheessa, mutta muuten kuvat ovat löytäneet lopullisen muotonsa. Lasi on siis puoliksi täynnä. Torstai- ja perjantai-illat menivät rattoisasti lähes tyhjässä Vimmassa, jossa mölistiin Äänivalli Mach III -festarit. Yleisöä oli torstaina suorastaan naurettavan vähän ja Script of Flood, SinKing sekä Profane Omen saivat soittaa soittonsa käytännössä tyhjälle salille. Katsojia oli positiivisenkin arvion mukaan ehkä korkeintaan nelisenkymmentä koko iltana. Huh ja huh, sekä vielä kerran huh! Mutta ei siinä vielä kaikki, perjantaina kansaa ei riittänyt (ehkä osaksi Idols-finaalin vuoksi?) puoliakaan torstain kourallisesta! Käsittämätöntä. Missä mahtoi olla Turun "Miksei koskaan järjestetä mitään ikärajattomia tapahtumia!?" -nuoriso? Toisaalta noin kahdeksan euron hintaiset liput lienevät myös tehokas tapa hillitä yleisöryntäystä. Ottaen huomioon, että tänä vuonna ei oltu nähty aiheelliseksi ottaa yhdellekään illalla mitään takuuvarmaan yleisömagneettia. Noh, ehkä tästä jotain opittiin.

Äänivalli (kuten käsittääkseni myös muut Vimman keikat) videoitiin suoraan netti-streamiksi, joka välitettiin yleisölle Pop@rena.net:n kautta. Idea on jälleen kerran hyvä, mutta puolivillaisella toteutuksella tuhottu. Streamin ääni otettiin (todennäköisesti) suoraan PA-pöydästä ja oli tätä myöden melko kauhistuttavaa kuultavaa. Koskahan tuohon väliin saadaan ikioma stream-miksaaja, joka vääntelee numiskat sopiville arvoille ottaen huomioon sen, että nettikatselijat eivät kuule mitään suoraan lavalta? Toivottavasti joskus, näineen näitä streameja ei ilokseen katso (tai siis kuuntele).

Perjantai oli sikäli hektinen päivä, että pyrähdin ennen illan keikka toiselle puolelle Suomea. Ainakin täältä lounaisrannikolta katsottuna... Pyrähdykseni syy oli promokuvaus, joka sujuikin oikein mallikkaasti. Siitä suuri kiitos pojille; on aina yhtä ilo kuvata jannuja, jotka ovat jo luonnostaa vähintäänkin riittävän rock! Kuvia valunee julkisuuteen jossain vaiheessa tulevaisuutta.

Sunnuntai-ilta Klubilla Superchristin ja Sweatmasterin seurassa oli sikäli outo, että hassusta päivästä huolimatta Klubi oli käytännössä katsoen ummessa, elikkä täynnä populaa. Sweatmaster oli vetänyt paikalle varsin hektisen fanilaumansa, jolta ei energiaa eikä liikettä puuttunut! Valitettavasti bändin visuaalinen ulosanti kärsi aimo-kolauksen valomiehen puutteessa, ja keikan silmänruoka jäikin lähinnä kuvien murusten tasolle. Superchrist puolestaan veti sekä korvin, että silmin kuultuna mahtavan keikan. Bändi oli minulle aivan uusi tuttavuus, mutta päätyi keikkansa ansiosta suoraan seurattavien bändien listalle!

Superchristin keikasta jäi mieleen päälimmäisenä se, että television ja lavan valottaminen samaan ruutuun on äärimmäisen hankalaa!

5.4.2007, 0:58

Yhteistyötä Klubin kanssa

Sovin Turun Klubin kanssa ns. talon kuvaajan hommasta. Olen siis täst' lähin kuvaamassa Klubilla en vain bändeille, vaan myös talolle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kuvia Klubilta tulee jatkossa jonkin verran enemmän kuin ennen, ja että osa kuvistani päätyy myös Klubin kuvagalleriaan. Tarkoitus olisi kiertää jatkossa sellaisiakin keikkoja, joihin en aikaisemmin ole nähnyt aiheelliseksi änkeä.

Suuren suuri kiitos Seppo Tahvanaiselle luottamuksesta kykyihini!

4.4.2007, 9:45

Jhead

Törmäsin jälleen kerran aivan sattumoisin kirjoitukseen siitä, kuinka jpg-kuvien EXIF-data saattaa olla kooltaan kymmeniä kilotavuja. Tämä ei ehkä kuulosta suurelta koolta, varsinkaan ottaen huomioon EXIF:in olemassaolon tuoman hyödyn, mutta tietyissä käyttötarkoituksissa kilokin on paljon. Viittaan siis nyt nimenomaan kuviin nettikäytössä, erityisesti ns. thumbnail-kuvina. EXIF-tietoihin tallennetaan kaikenlaista dataa kuvasta, mm. kuvauspäivä, kameran merkki ja malli, objektiivin polttoväli ja paljon paljon muuta. Kuitenkin käytännössä kaikki tämä tieto on thumbnail-käytössä täysin turhaa; eihän näiden kuvien katselija tee tuolla datalla mitään. Mutta onko muutamalla kymmenellä kilotavulla nyt niin väliä, jos sitä on vain siellä täällä? Kyllä. Muutaman kymmenen kilon datamäärä alkaa yht'äkkiä vaikuttamaan merkittävältä, kun kuvan koko on vain 25k ja kuvia on kymmeniä, jopa satoja. Yksittäinen kuva haaskaa siis 5 kertaa enemmän tilaa, kuin sen pitäisi, ja kaikki vain ylimääräisen datakentän vuoksi. Ja jo sadasta thumbnailista kertyy pari megaa turhaa tietoa, ladattavaksi todennäköisesti liian hitaan nettiyhteyden yli. Juuri tuo 25k on melko tyypillinen koko esimerkiksi tällä sivustolla oleville, kooltaan 100x100 pikselin pikkukuville.

Lähdin etsimään ratkaisuja tuon merkityksettömän metadatan poistamiseen. Yksittäisen kuvan kohdalla ehkä yksinkertaisin ja helpoin tapa on käyttää Photoshopin "Save for web"-toimintoa, joka jättää automaattisesti kaiken turhan kuvasta pois. Ensimmäiset kokoeilut olivat hätkähdyttäviä. Kooltaan noin 25 kilon pikkukuva kutistui 5 kilon kokoiseksi Save for web:llä! Näkyvää eroa kuvanlaadussa ei kuitenkaan ollut (eikä sitä näin pienestä kuvasta helpolla edes näe...). Mutta jok'ikisen jo olemassaolevan kuvan käyttäminen photarin kautta vain tämän vuoksi vaikutti todella yliampuvan raskaalta operaatiolta.

Lyhyt googletus ja pieni pähkäily pompautti mieleeni koneellani jo lymyilevän pikkuohjelman, jhead. Ohjelma on komentoriviltä ajeltava pikkukikkare, jolla kuvien EXIF-datan manipuloiminen onnistuu todella monipuolisesti. Minua kiinnosti tällä haavaa vain kaiken EXIF-datan poisto, joten valitsin käyttöön option -purejpg. Tuo vipu riisuu kuvasta kaiken turhan tauhkan, jättäen pelkästään kuvan näyttämiseen tarpeellisen tiedon jäljelle. Ajo tällä optiolla (jhead -purejpg *.jpg) tiputtikin kaikkien thumbnailien koon jopa alle 20%:iin alkuperäisestä.

Jhead käyttää rekursiiviseen hakemistoläpikäyntiin jokseenkin standardista (-r tai -R) poikkeavaa tapaa: **. Kun siis halutaan käsitellä rekursiivisesti kaikki tietyssä hakemistossa olevat kuvat, annetaan kuvan nimi muodossa **/*.jpg. Tämä käy läpi kaikissa alihakemistoissa majailevat jpg:t, jatkaen niin syvälle hakemistopuussa kuin vain mahdollista on. Näppärää.

Jhead.exe kannattaa sijoittaa Windows-koneella esimerkiksi c:/windows/system32/ -hakemistoon, jolloin se on käytettävissä mistä tahansa kansiosta (kuten muutkin käyttöjärjestelmän komennot).

2.4.2007, 10:01

Ilkivaltaa

Eilen sain pitkästä aikaa kuvailla naiskauneutta (kiitoksia suuresti, tytöt) kuvankauniissa Itäharjun teollisuusalueen maisemissa. Kuvauspaikkana oli samainen mesta, jossa on tullut kuvailtua jokusen muutaman kertaa aiemminkin, viimeksi noin kuukausi sitten. Paikka oli kuitenkin muuttunut viimenäkemältä melkoisesti! Kyseinen kiinteistö on jo vuosia (ellei vuosikymmeniä) ollut eräänlaisessa hävityksen tilassa, ikkunat säpäleinä ja kaikki irtain irrallaan. Mutta nyt paikkaa oli sotkettu ja tärvelty melkoisesti lisää. Paikalla oli vieraillut tuhon laajuudesta päätellen joko suuri tai vaihtoehtoisesti erityisen innokas paintball-porukka. Hallin pylväiden varaan oli nosteltu levyjä ja pöytiä "bunkkereiksi" ja paikka oli sanalla sanoen kuin sodan jäljiltä; Lattia oli kuin kuorutettu paintball-pallojen hajonneilla kuorilla ja seinistä ei tahtonut löytää yli 30x30cm länttiä, jossa EI olisi ollut vihreää, oranssia tai turkoosia vielä märkää ja limaista maalia!

En aivan herkästi jaksa käsittää, mikä saa ihmisen luulemaan että yhtään minkään paikan voisi hoitaa tuohon kuntoon ja jättää sellaisekseen! Olkoonkin, että paikka on hylätty ja kiinnostaa vain harvoja. Mutta seinille roiskittu maali tahraa satunnaisenkin kulkijan vaatetuksen salakavalan tehokkaasti. Ulkosalla maali huuhtoutuu nopeasti sateen (ja jo aamukasteenkin) saattelemana pois, mutta sisätiloissa ei moista kovin lyhyellä aikavälillä tapahdu. Olisi kohtuullista pestä edes seiniltä maalit pois, mutta tämä on tottakai aivan kohtuuttomasti pyydetty.

Mikä ei ole omaa, sen saa tärvellä. Ikävä motto, jonka seuraajien kädenjälkiin olen saanut törmätä lukemattoman monta kertaa kierrellessäni pitkin mantuja.

Kaikesta huolimatta kuvia tapahtuneesta, kaksin kappalein.

2.4.2007, 9:43

Bokeh, ystävien kesken ihan boke vaan

Digicamera.net:in keskustelupalstalla oli päivänä muutamana juttua valokuvaustermeistä, etenkin sanan "bokeh" käytöstä ja merkityksestä. Vallalla tuntuu olevan kahdenlaista käsitystä: Toisten mielestä tuo sana tarkoittaa yksinkertaisesti 'epäterävää' tai 'kuvan tarkennusalueen ulkopuolella olevaa aluetta', kun sitten taas toinen leiri kertoo sanan tarkoittavan tuon epäterävän alueen laatua.

Sanan alkuperän tiedetään yleisesti majailevan Japanin armoitetussa saarivaltiossa. Kun valokuvausharrastus ja sitä myöden nipponilainen kuvauskalusto termeineen levistäytyi kohti Amerikkaa, vääntyi alunperin (translitteroituna) muodossa 'boke' käytetty sana paremmin paikallisen väestön suuhun sopivaksi muotoon 'bokeh'. Lopun 'h':n lisäsi valokuvauksesta kirjoittava Mike Johnston ohjailemaan läntisten serkkujemme lausuntaa oikeaan suuntaan. Näin suomalaisen kielenmaistelijan näkövinkkelistä tuo ylimääräinen kirjain kuitenkin ohjaa lausunnassa väärään suuntaan, sillä sanan tulisi soljua ilmoille nimenomaan muodossa 'boke', ilman lopun h:ta, niin jaappanissa, ameriikassa kuin täällä meilläkin.

Sanan merkitys vapaasti suomennettuna alkuperäiskielestään valokuvaustermistössä on "epätarkka". Sana tarkoittaa myös 'asioista sekaisin olevaan ihmistä' ja täsmällisempi alkuperäiskielinen termi kuvien sumeille seuduille onkin 'boke-aji'. Oikeaoppisina suomenkielisinä termeinä boke:n tilalla voidaan käyttää sanoja "pehmennös", "taustapehmennös" tai "pehmeä alue". Näitä ei tosin juuri näe käytettävän sinällään, vaan yleensä puhutaan nimenomaan bokeh:sta tai epäterävästä alueesta. Oli miten oli, sana markkeeraa kuitenkin siis nimenomaan kuvan epäterävää aluetta eikä niinkään puutu kyseisen alueen laatuun.

Kuten edellä jo huomattiinkin, bokeh ei oikein suosiolla taivu kotoisissa sijamuodoissa. Jo tämänkin puolesta olisi ehkä aiheellista käyttää bokea. Sitä kun on helppo väännellä ja käännellä sijamuotoihin ja se sopii siitä huolimatta hölskymättä suuhun. Vieraskielisten sanojen mukauttaminen suomen kieleen tapahtuu pääsääntöisesti alkuperäiskielen, ei englannin mukaan. Tässä asiassa englannin vaikutus kieleemme on kuitenkin todella vahva; vakiintunut termi on nimenomaan hankalasti lausuttava bokeh, eikä alkuperäiskielen kiva ja siisti boke.

Oli miten oli ja käytätte sitten mitä käytätte, muistakaa pitää bokenne makoisina! :)


Artikkelin teksti perustuu Kotimaisten kielten tutkimuskekuksen kielitoimiston sanakirjan edustajan kanssa käymääni sähköpostikeskusteluun.

Uusimmat kirjoitukset

2012             
Tammikuu: 1

2011             
Kesäkuu: 1

2010             
Syyskuu: 2
Helmikuu: 1
Tammikuu: 1

2009             
Joulukuu: 1
Elokuu: 2
Heinäkuu: 3
Kesäkuu: 2
Huhtikuu: 1
Tammikuu: 2

2008             
Joulukuu: 1
Syyskuu: 1
Elokuu: 3
Heinäkuu: 3
Kesäkuu: 4
Toukokuu: 1
Huhtikuu: 1
Helmikuu: 1

2007             
Joulukuu: 1
Marraskuu: 4
Lokakuu: 5
Elokuu: 2
Heinäkuu: 2
Kesäkuu: 2
Toukokuu: 4
Huhtikuu: 7
Maaliskuu: 3
Helmikuu: 1
Tammikuu: 1

2006             
Joulukuu: 1
Marraskuu: 1
Lokakuu: 3
Syyskuu: 2
Elokuu: 6
Heinäkuu: 9
Kesäkuu: 7