Fotoni.org - Markus Lehto
11.4.2008, 14:50

Ensikokemuksia 40D:stä

Rajalan hulvattoman hinnanalennuksen (959e - 150e cashback, eli 809e) saattelemana päätin vaihtaa runkoa. Vanha Canon 30D siirtyi kaverille kaverihintaan ja itse koppasin kymppiä suuremman rungon hyppysiin. Suurin vaihtoon sälyyttänyt 40D:n ominaisuus on aikaisempaa kehittyneempi autofokus. 40D:ssä kaikki kahdeksan keskipistettä ympäröivää tarkennuspistettä ovat niin sanottuja ristikkäissensoreita - eli sellaisia joita 30D:n pisteistä on vain keskimmäinen. Keskellä nököttävä tarkennussilmä on puolestaan "tuplaristikkäinen", eli kyseinen sensori havainnoi pysty- ja vaakasuuntaisten kontrastierojen lisäksi myös 45:n asteen kulmassa edellisiin nähden olevia muutoksia. Canonin kauniiden sanojen mukaan 40D:n reunapisteiden pitäisi olla yhtä tarkkoja kuin vaikkapa 30D:n keskimmäisen, keskipisteen yltäessä vielä tästä 30% tarkempaan toimintaan.n tasol

Tulikasteensa runko sai Teräsbetonin keikalla 28.3. Jo ensikokeiluista lähtien oli melko selvää, että tällä rungolla tarkennus hämärässä liikkuvaan maaliin on yhtä juhlaa tarkennuspisteestä riippumatta. Aivan varauksetonta ihailua reunapisteet eivät kuitenkaan ainakaan vielä osakseen saa, pientä haparointia toiminnassa oli havaittavissa. Mutta tämä saattaa johtua siitäkin, että vertailukohtana on vain tuo entistä merkittävästi toimivampi keskimmäinen piste. Oli miten oli, 40D tukee erinomaisesti suosimaani kuvaustapaa rajata ruudut mahdollisimman valmiiksi - ja tiukasti - jo kuvaustilanteessa. 30D:llä oli pakko käyttää keskimmäistä tarkennuspistettä, jolloin kuvien rajaukset olivat välillä aivan mitä sattuu (ja useasti kaikki tarpeellinen ei edes mahtunut ruutuun epäsopivan rajauksen vuoksi).

40D:n uusiin ominaisuuksiin kuuluu myös järkkärimaailmassa melko tuore uutuus LiveView, eli takaseinän näytön käyttömahdollisuus kuvan rajaamiseen. LiveView:tä käytettäessä peili nousee ylös, suljin avautuu ja kennolta luettava kuva välitetään LCD-näytölle. Koska peili on ylhäällä, tarkennussensorit eivät toimi (valo ohjataan peilikammion pohjassa sijaitsevaan tarkennussensoriin pääpeilin takana sijaitsevaa pikkupeiliä käyttämällä), eli kamera ei LCD-näytöltä tähtäillessä osaa automaattitarkentaa. Ongelma on ratkaistu siten, että tarkennusta tarvittaessa peili lasketaan väliaikaisesti alas (jolloin näyttö pimenee) ja tarkennus suoritetaan normaalisti. Homma toimii periaatteessa mallikkaasti, mutta käytännössä käsivaralta kuvatessa tilanne ei ole aivan yhtä ruusuinen. Kun kuva pimenee, ei kameran suuntauksesta ja näin tarkennuskohdasta ole enää täyttä varmuutta. Mikäli kamerasta on kytketty äänet pois (kuten yleisen käyttömukavuuden ja käyttäjän mielenterveyden kannalta järkevää onkin), ei runko anna minkäänlaista merkkiä siitä, että tarkennus on saavutettu. Näin siis ainakin silloin, kun tarkennus ja laukaisu ovat eriytetty eri nappeihin. Keikakuvauksessa koin parhaaksi ratkaisuksi tarkentaa normaalisti etsimen läpi katsoen ja pelkästään rajata LCD-näytöltä esimerkiksi suorilta käsin yleisön päiden yli. Tai alhaisen lakikorkeuteni huomioon ottaen: pidempien kanssakatsojien päiden lomitse.

40D:n myötä myös kennonpuhdistus löysi tiensä Canonin kymppisarjaan. Kenno puhsitetaan alipäästösuodatinta värisyttämällä aina virtojen kytkemisen ja katkaisemisen yhteydessä. Operaatio kestää muutaman sekunnin ja sen voi myös katkaista kesken kaiken käynnistyksen yhteydessä. Pöly ei ollut 30D:nkään kanssa minulle mikään ylitsepääsemätön ongelma, vaikka vaihtelen tiuhaan objektiivia pölyisissä klubiolosuhteissa, joten en koe saavani automaattisesta kennonpuhdistuksesta kovinkaan suurta hyötyä. Varsinkana, kun se ei kuulopuheiden mukaan ole lähellekään täydellinen, vaan ryönää kertyy kennolle ravisteluista huolimatta. Palaan asiaan, jahka olen ehtinyt haalimaan pölyä useamman keikan ajan ja todennut roskien määrän studiokuvauksissa.

Rungon kolme täysin kustomoitavaa muistipaikkaa on äkkiseltään varsin näppärän tuntuinen lisäominaisuus. Kuvausmoodivalintakiekon toisessa ääripäässä on kolme erillistä napsua, joihin kuhunkin saa talteen kaikki kameran asetukset, valotusaikaa ja valkotasapainoa myöden. Kun siis tallennan vaikkapa muistipaikkaan C1 asetukset "ISO 1600, f/2.0, servo, tungsten WB", on kamera keikkakuvausvalmiudessa pelkkää säätöpyörää kiepsauttamalla. Vastaavasti siirtyminen "keikkakuvaustilasta" "studiokuvaustilaan" onnistuu yhdellä niksauksella, jolloin ISO arvo tippuu sataan, valotusaika määräytyy 1/125:een, aukko pienenee kasiin ja valkotasapaino vaihtuu salamavaloon. Myös kuvausmoodi (aukko-/aikavalinta, manuaali, ...) tallentuu, joten studiotilassa runko on automaattisesti täysmanuaalilla, keikkomoodissa aukon esivalinnalla. Näppärän kuuloinen ominaisuus, MUTTA! Kun kamerasta sammuttaa virrat tai kun se menee riittävän pitkän koskemattomuuden jälkeen uinumaan, haetaan kaikki asetukset aina herätyksen yhteydessä muistipaikasta. Käytännössä siis jos keikalla huomaankin valoa olevan kuten caribialla ja ruuvaan asetuksista ISOa sekä aukkoa pienemmälle, palaavat ne salakavalasti takaisin edellä mainittuihin lähtöarvoihin (ISO 1600, f/2.0), jos erehdyn jättämään kameran liian pitkäksi hetkeksi rauhaan. Tottumiskysymys ja ratkeaa pidentämällä uinahtamisaikaa, mutta hämärä sekä häiritsevä ominaisuus kuitenkin.

Studiokuvauksissa huomasin pari puutetta lisää, joista kumpikin liittyy näyttöön (edellä mainittu muistipaikkoihin tukeutuva dementian yhä pätiessä). Näytön valkotasapaino on lievästi siniseen kallellaan ja erityisesti punaisen värin esittämisessä on huomattavia ongelmia. Vaikka muu kuva näkyy aivan mallikkaasti, voivat kuvan punaiset kohdat olla täydellistä pikselimössä. Rungon uusin firmware 1.0.8 kuulemma korjaa tämän(kin) vian, palaan asiaan kun olen saanut vehkeeni päivitettyä.

Peilin liikutus tapahtuu tässä mallissa kumpaankin suuntaan moottorivetoisesti (ennen peili säksähti toiseen suuntaan jousen avulla), jonka seurauksena peili liikkuu entistä nopeammin ja äänettömämmin ja kamera tuntuu vikkelämmältä. LiveView:tä käytettäessä ja ilman AF:ää kuvaa otettaessa liikkuu pelkkä suljin, jolloin laukaisuääni on vielä entistäkin huomaamattomampi. Ei tämä mikään pokkari tosin ääneltään ole, mutta ero esimerkiksi 30D:hen on merkittävä. Palaan asiaan taas myöhemmin, kun minulla on enemmän kokemusta rungosta. Pääosin voin jo nyt sanoa olevani enemmän kuin tyytyväinen hankintaani.

Uusimmat kirjoitukset

2012             
Tammikuu: 1

2011             
Kesäkuu: 1

2010             
Syyskuu: 2
Helmikuu: 1
Tammikuu: 1

2009             
Joulukuu: 1
Elokuu: 2
Heinäkuu: 3
Kesäkuu: 2
Huhtikuu: 1
Tammikuu: 2

2008             
Joulukuu: 1
Syyskuu: 1
Elokuu: 3
Heinäkuu: 3
Kesäkuu: 4
Toukokuu: 1
Huhtikuu: 1
Helmikuu: 1

2007             
Joulukuu: 1
Marraskuu: 4
Lokakuu: 5
Elokuu: 2
Heinäkuu: 2
Kesäkuu: 2
Toukokuu: 4
Huhtikuu: 7
Maaliskuu: 3
Helmikuu: 1
Tammikuu: 1

2006             
Joulukuu: 1
Marraskuu: 1
Lokakuu: 3
Syyskuu: 2
Elokuu: 6
Heinäkuu: 9
Kesäkuu: 7