Fotoni.org - Markus Lehto
30.6.2008, 14:35

Tuska 2008

Kesän (minulle) ensimmäinen festari - Tuska Open Air - oli ja meni männäviikonloppuna. Sää suosi keskimäärin hyvin juhlakansaa ja populaa oli kuten pipoa. Kuvasin tänävuonna bändejä todella säästeliäästi keskittyen lähinnä yleisön tallentamiseen. Mitään hillittömän ratkiriemukasta ei tosin tällä kertaa tullut vastaan ja parhaat ruudut päätyvät arkistoon odottamaan julkaisuaan osana suurempaa kokonaisuutta, joten yleisögalleriasta tulee aika perussettiä. Eipä sikäli, kyllähän Tuskassa on "normaalistikin" melkoisesti muista festareista poikkeavan näköistä kansaa, joten eiköhän katsottavaa riitä joka tapauksessa! Koitan päästä kuvien kimppuun mahdollisimman nopeasti, jotta onnistuisin seläyttämään ainakin osan tuosta rajattomasta pinosta ennen RuisRockia. Odotusaikana akuutin kuvanälän tyydyttää paremmin kuin hyvin Huumakuva.net:in Tuska-galleria.

Kuvaajia oli melkomoisesti vähemmän, kuin viimevuonna; photopassien rajoittaminen rankalla kädellä tuotti selvästikin hedelmää. Tosin aivan aukoton ei valinta/seulonta/seuranta nytkään ollut, sillä photopitissä näkyi useita taskukameroita kovasta "ei pokkareita photopittiin!"-uhkailusta huolimatta. Erityisesti päälavan edessä oli jälleen kerran tunkua, mutta tällä kertaa sentään kaikki kuvaajat mahtuivat siihen samalla kertaa... Sivulavoilla tilaa oli enemmän (eli kuvaajia vähemmän) ja niinpä kuvaamiseenkin pystyi keskittymään hieman paremmin. Päälavaa vaivasi tavalliseen ulkofestarityyliin myös suora auringonpaiste, joka tappoi tehokkaasti valoista terävimmän särmän. Kokonaisuudessaan Tuskan järjestelyt sujuivat jokatapauksessa jälleen varsin mallikkaasti, eikä moitteelle löydy taaskaan sijaa.

Festarin ainoa varsinainen takaisku koettiin sunnuntaina heti aamupäivästä, kun Korpiklaani joutui perumaan vetonsa logistisiin häiriöihin vedoten. Ulkomaanelävä Job For a Cowboy meinasi kohdata saman kohtalon solistin kurkkuinfektion seurauksena, mutta pojat vetivät rohkeasti settinsä vailla solistia, eli instrumentaalina! Bändi pisti parastaa ja yleisö mylvi. Oli siinä todellista rockjuhlan tuntua! Minulle kyseinen viihdeorkesteri oli täysin uusi tuttavuus, mutta keikka antoi mainion syyn tutustua heihin vastaisuudessa lähemmin.

24.6.2008, 14:19

Lisää festaria

Juuri saamani tiedon mukaan olen pöllähtämässä myös Ankkarockiin. Ja myöskin kesäfestareihin liittyen mainittakoon, että päädyin pitkän pohdinnan ja puntaroinnin jälkeen ostamaan 70-200/2.8L IS:n, käytettynä. Toivottavasti laite palvelee hyvin kesäjuhlissa sekä niiden jälkeen. Olettaisin että putkesta on iloa myös muotokuvauksessa, etenkin vakaajansa ansiosta. 100-millin putkella on usein tullu vastaan tilanteita, jolloin ISO-arvoa on aivan pakko nostaa jopa keskellä päivää kuvatessa; valo ei yksinkertaisesti riitä varmasti tärähtämättömän kuvan ottamiseen matalimmalla ISOlla. Joskus tulevaisuudessa kun käsiin vaihtuu croppikennoisen rungon sijaan FF-verme, muuttuu 70-200 -polttoväli entistyä hyödyllisemmäksi muotokuvauksessa. Otanhan nytkin reilulla marginaalilla suurimman osan kuvista 50mm:n obiskalla, joka croppirungossa vastaa kuvakulmaltaan suurin piirtein 80-millistä lasia "oikeassa" kamerassa.

23.6.2008, 12:23

Maailman ihanin tyttö

Pyörähdin eilen kreivin aikaan (eli näyttelyn viimeisenä päivänä) katsastamassa Wäinö Aaltosen museossa Miina Aaltosen 'Maailman ihanin tyttö'-valokuvanäyttelyn. Näyttelyn kuvat tarjosivat välähdyksiä lastenkodissa varttuneiden tyttöjen sisimpiin fantasiamaisen kuvakerronan kautta. Suomeksi sanottuna Miina on kuvannut vuosikymmenen ajan lastenkodin kymmentä tyttöä mitä epätodellisimman näköisissä miljöissä, tallentaen heidän henkisen sekä fyysisen kasvun filmilleen. Kuvat olivat pääsääntöisesti muotokuvia, vaikka oli joukkoon eksynyt muutama lähes puhdas maisemakuvakin (joista toki löytyi se tyttökin jostain nurkasta).

Jo heti ensimmäisistä kuvista lähtien katseluelämystä dominoi ja torpedoi eräs häiritsevä tekijä: kiiltävät lasit kuvien päällä yhdistettynä valokuvanäyttelylle täysin sopimattomaan valaistukseen. Niinpä näyttelyn kierrettyään oli nähnyt noin 90 omakuvaansa. Muutamia kuvia oli täysin mahdoton nähdä kokonaisuudessaan ilman, että jotakin kuvan osaa olisi peittänyt kaiken alleen kätkevä noin neljänneskuvan kokoinen heijastus. Hyh. Kuvat sinälläänkin olivat teknisesti lievä pettymys; Alec Sothin hämmästyttävän yksityiskohtaiset luonto-/tuotekuvat ovat selvästikin pilanneet minut. :) Kokonaisuudessaan Aaltosen näyttely oli kuitenkin varsin katsottava elämys, muutamien yksittäisten kuvien ollen jopa hätkähdyttävän vaikuttavia. Ja tämä siis sanottuna kuvista kuvina - niiden taustalla oleviin tarinoihin en ota nyt sen enempää kantaa.

Aaltosen tähän projektiin kuvatuista otoksista on ollut jo pidemmän aikaa tarkoitus julkaista kirja, joka ei vielä puolen vuoden tempoilunkaan jälkeen näytä olevan valmiina. Tilasin kirjan kun näin siitä ensimmäiset "julkaistaan marraskuussa 2007"-mainokset, jonka jälkeen olen saanut useita sähköposteja julkaisun viivästymisestä milloin mistäkin syystä. Tällä hetkellä status näyttää olevan "kesällä 2008", joten odotus jatkuu...

3.6.2008, 13:37

Kesän festarikuviot ovat selkeytymään päin

Sieltä se kesä vaan tulla tupsahti ja niin myös festarit. Näillä näkymin olen integroitumassa kameroineni sekä Tuskan että RuisRockin ihmismassaan. Tuskassa olen tähtäilemässä pääasiassa festivaalivieraita toivomuksenani saada talteen ikimuistoisia hetkiä ja mieleenpainuvia persoonia. RuisRockissa puolestaan homma on sikäli perinteisempi, että kuvaan etupäässä bändejä. En toki tohdi varmasti sielläkään päästää silmään pistäviä yleisön edustajia ohitseni ilman sulkimen rapsahdusta; ruissista kun on perinteisesti löytynyt kesäihmistä aivan laidasta laitaan.

Festareita ajatellen kalustoni kaipaisi kipeästi päivitystä. Isoilla lavoilla kun ei pärjää samalla lasitavaralla, kuin pienillä klubeilla. Valovoima ei ole aivan yhtä kriittinen ominaisuus keskellä päivää auringonpaisteessa, mutta etenkin RuisRockin viimeiset artistit soittavat jo käytännössä ilman "ulkopuolista valaistusta", eli aurinkoa. Tällä hetkellä kiikarissa on kolme putkea: Canonin 70-200/4L & 70-200/2.8L ja Sigman 70-200/2.8, näistä kaksi ensimmäistä vakaajalla, Sigma ilman. 4L:n ehdottomasti suurin etu loistavan kuvanlaadun lisäksi on todella näppärä koko; molemmat 2.8-valovoiman lasit ovat fysiikan asettamien rajoitusten johdosta aika mittavia sinkoja - etenkin Canon. Sigman merkittävin ja oikeastaan ainut miinus on vakaajan puute. Kikkailut vakaajattomalla ja pimeällä telellä joskus kuvausharrastuksen alkumetreillä juurruttivat takaraivooni ikuisen inhon vakaajattomia telejä kohtaan. Noh, saa nyt nähdä mihin suuntaan vaaka kellahtaa, kun käyn (taas) testailemassa tuubeja nokakkain. Oli miten oli, ennen kuun loppua pitäisi jokin edellisistä olla hyppysissä.

Mikäli bongaatte minut kesän kinkereillä, nykikää ihmeessä hihasta!

Uusimmat kirjoitukset

2012             
Tammikuu: 1

2011             
Kesäkuu: 1

2010             
Syyskuu: 2
Helmikuu: 1
Tammikuu: 1

2009             
Joulukuu: 1
Elokuu: 2
Heinäkuu: 3
Kesäkuu: 2
Huhtikuu: 1
Tammikuu: 2

2008             
Joulukuu: 1
Syyskuu: 1
Elokuu: 3
Heinäkuu: 3
Kesäkuu: 4
Toukokuu: 1
Huhtikuu: 1
Helmikuu: 1

2007             
Joulukuu: 1
Marraskuu: 4
Lokakuu: 5
Elokuu: 2
Heinäkuu: 2
Kesäkuu: 2
Toukokuu: 4
Huhtikuu: 7
Maaliskuu: 3
Helmikuu: 1
Tammikuu: 1

2006             
Joulukuu: 1
Marraskuu: 1
Lokakuu: 3
Syyskuu: 2
Elokuu: 6
Heinäkuu: 9
Kesäkuu: 7