Fotoni.org - Markus Lehto
17.7.2008, 14:56

Kapalevyä

Päätin vihdoinkin toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmani valokuvan pohjustamisesta ja ostaa-päräytin paikallisista liikkeistä valokuvaliimaa ja kapalevyä. Liimaksi valikoitui pienen pähkäilyn päätteeksi 3M:n Photo Mount, joka on nimensä mukaisesti juurikin tätä tarkoitusta varten suunniteltua tavaraa. Liima muodostaa kestävän ja läpikuultavan (roiskeiden varalta tärkeä pointti!) kiinnityksen, eikä lupauksien mukaan kellastuta kuvaa. Myyntipakkaus on kooltaan 260g, eli tavallisen spray-pullon kokoinen. Liimaa levitetään kuvan takapinnalle kaksi kerrosta, joten purkista riittää liimapintaa todennäköisesti vain noin viiteen suureen (50x70cm) kuvaan. Hinnaltaan purnukka oli karvan verran yli 20 euroa, joten ei liimailu mitään halpaa lystiä ole.

Levyn valinta olikin sitten minusta riippumattomista syistä liimatyypin päättämistä helpompi prosessi. Pikainen soittokierros paikallisiin taidevälinekauppoihin paljasti sen karun tosiseikan, että joko a) kapalevyä ei ole valikoimissa taikka b) liikkeen henkilökunta on kesän kadoksissa. Ainut paikallinen lafka joka minulle kykeni kapaa myymään oli Turun Kehys- ja Taidekulma Hämeenkadulla (Lindellin lähellä, nurkan takana), jossa 100x140cm 5mm tavallinen kapalevy kustansi melko kohtuullisesti, 15 euroa. Vertailun vuoksi mainittakoon verkkokauppa Matsku.fi, jossa vastaava levy maksaa 13,40e. Nettikaupasta tilatessa on kuitenkin ostopäätöstä hillitsevä koukku: järjettömät toimituskustannukset. Matkahuolto perii kuljetuksesta minimissään 6,30e, jälkivaatimuksen rahastamisesta peräti 6,80e. Ja Matsku.fi lyö päälle vielä "nimellisen" 11:n euron pakkauslisän, jos ei tilaa levyjä kerralla koko kylän tarpeisiin. Huh! Pitää tehdä vielä uusi soittokierros paikallisiin puljuihin, josko sinne voisi edes tilata esimerkiksi Kapa-Mountia, jollei suoraan hyllystä löydy.

Kapa-levyä saa eri viimeistelyillä, eri vahvuuksina ja monessa eri koossa. Pintavaihtoehdoista valokuvaajaa kiinnostanee normaalin muovi/kartonkipinnan lisäksi erityisesti yksi- ja kaksipuolinen liimapinta (Kapa-Fix), värillinen viimeistely (Kapa-Color) ja kaksipuolinen aluminointi (Kapa-Mount). Olen iskenyt silmäni erityisesti Kapa-Mountiin, jonka luvataan pysyvän erittäin suorana vaikka kuva pohjustettaisiin vain toiselle puolelle levyä. Tavallisen kapalevyn ongelmanahan on se, että levy käyristyy vain toiselle puolelle pohjustaessa. Kupristelun voi toki välttää pohjustamalla vaikkapa kartongin levyn kääntöpuolelle, mutta tämä lisää luonnollisesti kustannuksia. Kaikkia kapalevyjä voi leikata kätevästi mattoveitsellä.

Noh, sivuraiteelta takaisin varsinaiseen hommaan. Kuten edellä ohimennen mainitsin, liimaa suihkutetaan kuvan taakse kaksi kerrosta; 90:n asteen kulmassa toisiinsa nähden. Pinnasta tulee tahmea, mutta liima ei takerru juurikaan esimerkiksi sormiin kuvaa nosteltaessa. Myös taustalevyyn voi halutessa suihkaista kerroksen liimaa, mutta itse en kokenut tätä tarpeelliseksi. Liiman levittämisen jälkeen kuva yksinkertaisesti tipautetaan taustan päälle oikeaan kohtaan ja painellaan kiinni. Jos kuva ei napsahda heti täsmälleen kohdilleen, antaa liimapinta mahdollisuuden pieneen justeeraukseen. Liima tarraa lopullisesti kiinni vasta kun pinnat painaa yhteen ja odottelee puolisen minuuttia. Painelu kannattaa aloittaa kuvan keskeltä ja edetä säteittäin keskeltä kohti reunoja suuntautuvin vedoin pikkuhiljaa koko kuvan ympäri. Painelun voi tehdä joko pehmeällä kankaalla (vaikkapa tukevaksi mytyksi rypistettynä) tai puhtaalla kämmensyrjällä. Suuret kuvat ovat yleensä sen verran mattapintaisia, ettei sormenjäljet ja muu moska tarraa heti kiinni, joten kuvia kehtaa hipelöidä paljainkin sormin.

Liimaus oli kokonaisuudessaan huomattavasti helpompi prosessi, kuin alunperin luulin. Valokuvapaperi on sen verran tukevaa, ettei mitään koulukirjoja muovittaneille tutuksi tulleita pieniä ilmakuplia tai teräviä taitoksia pääse liimatessa syntymään. Loivat kuprut on helppo silittää pois ja kun sen tekee tarpeeksi hitaasti, ehtii liima tarrata kunnolla ja kupru häviää - ontuvaa kielikuvaa käyttääkseni - sen siliän tien. Kuvan pinnan sileydelle asettaa rajoitukset oikeastaan vain taustalevyn pinnan suoruus. Huomasin tämän liimatessani kuvaa IKEAn kehyksen kovalevytaustaan: kovalevyssä oli matala paljain silmin näkymätön painauma, joka kuitenkin erottuu nyt valokuvan tummasta pinnasta. Jatkossa aionkin liimata kuvia pelkälle kapalevylle, joka on astetta tasaisempaa tavaraa. Saa nähdä saanko liimattua kuvan niin siististi reilun kokoiselle levylle, ettei kokonaisuus vaadi kehyksissä ollenkaan paspartuuria!

Kaiken tämän jälkeen mieleen jää vain yksi kysymys: miksen tehnyt tätä jo aiemmin?

17.7.2008, 21:35
Kokeilin tuota kehystystä ilman paspartuuria ja oikein siistihän lopputuloksesta tuli! Tai siis olisi tullut, jos... Kehys- ja Taidekulmasta ostamani kapalevy oli hieman naarmuinen ja kolhuinen toiselta puolelta, kääntöpuolen ollessa virheetön. Tarkistin moneen kertaan, että kumpi nyt olikaan leikkaamastani palasta se parempi puoli - ja tein merkinnät sekä pohjustuksen sille naarmuiselle puolelle. Fail. :) Noh, onneksi tämä nyt käyttämäni levyn puolisko oli se siistimpi pää, joten kuvan 10-15cm leveässä valkoisessa "paspartuurissa" (eli kuvan alta näkyvässä kapalevyssä) on vain yksi näkyvä naarmu. Paspartuuri pitää myös tähän siis hommata, sittenkin. Mutta kokeilu onnistui siinä mielessä täydellisesti, että nyt tiedän kapalle pohjustuksen olen riittävän siisti tapa ilman paspista taikka kehyksen lasia kehystämiseen. Vaikka näyttelykuviksi! Pitänee käydä kysymässä paikallisesta alumiinilafkasta, josko heiltä löytyisi näppärästi ja edullisesti kehyslistaksi sopivaa profiilia ja kokoamiseen tarvittavia kulmapaloja.

30.7.2008, 21:35
Turun Värin henkilökunta oli palannut hyvin ansaitulta lomaltaan (josta ei nettisivulla mainittu mitään, todettiin vain puljun olevan kiinni kesälauantaisin) hinnastojen ääreen, joten sain sieltäkin hieman hintatietoa. Viiden millin tavallinen kapalevy koossa 70x100cm maksaa pöyristyttävät 20 euroa, joten Kehys- ja Taidekulma pysyy reilulla marginaalilla Turun edullisimpana kapakauppana. Muitakin kokoja ja laatuja saa Turun Väriin tilauksesta - mutta vain täysissä laatikoissa! Ehm, ja minä kun ajattelin yhden kivijalkakauppojen vahvoista puolista olevan juuri se, että tavaraa voidaan myydä myös pienemmissä erissä ilman, että kuluttajan tarvitsee maksaa hirvittäviä rahteja kokonaan itse. Mutta joo-op, aivan 24kpl erää en mitään levyä ole tähän hätään tarvitsemassa, joten teen hankintani jostakin muualta. Ja jos tarvitsisinkin kokonaisen laatikon, kannattaisi se tilata suoraan esimerkiksi Dekolevystä kotiin; Turun Väristä sanottiin rahteja tulevan levyjen hinnan päälle vielä yli 30 euroa laatikolta.

8.7.2008, 9:33

Tuska 2008 kuvat

Kuvat paketissa ja linjoilla, olkaatten hyvät!




Yleisökuvat


Hiihtäjää jos jonkinmoista, juhlafiilis kaikilla sama. Jos löydät oman taikka tutun naaman, hihkaise minulle niin saat kuvasi haltuun.





Bändikuvat


Kompakti mutta semi-kattava kattaus Tuskan tämän vuoden bändeista. Kuvissa The Sorrow, Carcass, Dimmu Borgir, Kalmah, Behemoth, Fields of the Nephilim, Kreator, Diablo, Morbid Angel, Noxa, Job for a Cowboy, Killswitch Engage, Dying Fetus, Týr ja Slayer.

7.7.2008, 15:49

RuisRock-kuvia odotellessa

RuisRock on onnellisesti takana päin ja kaikki sujui suunnitelmien mukaan. Kuvasin bändejä Imperiumi.net:ille, joten kuvasato painottuu lähinnä raskaamman tarjonnan suuntaan. Kuvia ei olla tällä sivustolla näkemässä aivan hetkeen, koska Imperiumi haluaa ymmärrettävistä syistä julkaista vain ennennäkemätöntä materiaalia. Jahka Imperiumi saa festariraporttinsa ilmoille, pöllähtää kuvat (osaksi samat kuin Impessä, osaksi erit) myös tänne näkösälle. Tähän kulunee parisen viikkoa, saa nyt nähdä.

RuisRockissa oli kuvaamisen(kin) kannalta hieman suuremmat puitteet, kuin edellisviikonlopun Tuskassa. Lavat olivat kauempana toisistaan, korkeampia ja tilaa kuvata enemmän. Erityisesti lavan korkeus osoittautui suureksi ongelmaksi; melko lähellä olleet mellakka-aidat eivät antaneet juurikaan tilaa pakittaa poispäin, joten lavan reunan yli näkyi suurimman osaa keikoista vain ihmisten yläkroppia. Löysinkin itseni usein yleisön seasta kameroineni, vaikka lavan ja aidankin välistä olisi vielä saanut kuvata biisin taikka kaksi. Ainoastaan Telttalava oli riittävän matala järkevässä asennossa kuvaamiseen, kamera lavan reunaa vasten.

Juhlan musiikkitarjonta jakautui jälleen kerran melko laajalle alalle, kattaen musiikkityylit rennosta runtuun. Bändien puolesta sunnuntai oli minulle se mieluisin päivä sekä kuvata että kuunnella. Bullet for My Valentine ja Raappana vetivät rautaiset setit ja kummastakin irtosi myös melko hyvää kuvaa. Raappana tosin piti kuvaajia (tai ainakin minua) jännityksessä starbailemalla lavan takana kolme ensimmäistä biisiä, ilmestyen laulamaan vasta neljännen vedon. Onneksi lavajärkkärit joustivat tässä kohtaa "kolmen biisin säännöstä" sen verran, että myös herra Raappanaa itseään sai räimiä lavan edestä yhden veisun verran. Visuaalisessa mielessä päivän yllättäjiin lukeutui Apocalyptica, jonka show tarjosi mainiot puitteet tavallisuudesta poikkeavien kuvien tallentamiseen.

Festarin yksi koomisimmista bändeistä (hulluudessaan käsittämättömän Hanoi Rocksin lisäksi, siis) oli Life of Agony "Scream for me Helsinki!" -spiikkeineen. Solisti tosin murskasi melko lahjakkaasti tunnelman jo ennen keikkan alkamista sanomalla screeniltä nähdyssä haastattelussa, ettei ole nähnyt muita bändin poikia puoleen vuoteen ja että "kai se keikka siitä jotenkin menee". Ammattimaiset otteet, jepjep.

Ruissi oli toinen kahdella rungolla kuvaamani festari. Kahden rungon kaulassa roikuttamisen vaiva kumoutuu helposti lisääntyneellä käyttömukavuudella enkä voi kuin ihmetellä, miksen ole äkännyt ostaa toista runkoa jo aikoja sitten! Toisessa rungossa (40D + kahva) minulla oli jatkuvasti tele, toisessa (350D) laajis. Esimerkiksi yleisön seassa kulkiessa telellä pystyi napsimaan poimintoja juhlakansasta vaihtaen parissa sekunnissa laajikseen "ota musta kuva!"-ihmisten tallentamiseksi. Ei objektiivien kanssa häsläämistä, ei vaihtamisen vaivaa, ei sopimattomasta polttovälistä johtuvia menetettyjä kuvia. Sen verran vielä vastaisuudessa pitäisi ehkä jaksaa, että pitäisi laajisrungossa salaman kiinni. Moni kuva meni kovassa auringonpaisteessa ruvelle fillivalon puuttuessa. Noh, ehkä joskus jaksan.

Huumakuva.net tarjoilee jo nyt kattavan setin live- sekä yleisökuvaa. Allekirjoittaneen laaja bändikuvaläjä ilmaantuu tosiaan linjoille vasta hamassa tulevaisuudessa, mutta yleisökuvia yritän saada näkösälle heti kun olen saanu Tuskan naamagallerian pois alta. Katselemisiin.

Uusimmat kirjoitukset

2012             
Tammikuu: 1

2011             
Kesäkuu: 1

2010             
Syyskuu: 2
Helmikuu: 1
Tammikuu: 1

2009             
Joulukuu: 1
Elokuu: 2
Heinäkuu: 3
Kesäkuu: 2
Huhtikuu: 1
Tammikuu: 2

2008             
Joulukuu: 1
Syyskuu: 1
Elokuu: 3
Heinäkuu: 3
Kesäkuu: 4
Toukokuu: 1
Huhtikuu: 1
Helmikuu: 1

2007             
Joulukuu: 1
Marraskuu: 4
Lokakuu: 5
Elokuu: 2
Heinäkuu: 2
Kesäkuu: 2
Toukokuu: 4
Huhtikuu: 7
Maaliskuu: 3
Helmikuu: 1
Tammikuu: 1

2006             
Joulukuu: 1
Marraskuu: 1
Lokakuu: 3
Syyskuu: 2
Elokuu: 6
Heinäkuu: 9
Kesäkuu: 7