Fotoni.org - Markus Lehto
28.8.2009, 16:03

Ilmakuvausta

Olen tässä vuoden mittaan yhdistellyt pikkuhiljaa kahta tuoretta harrastustani, valokuvausta ja RC-helikopterilentoa. Pikkuhiljaa homma alkaa etenemään siihen pisteeseen, että saan otettua yläilmoista julkaisukelpoista kuvaa. Oletettavasti talveen mennessä taidot sekä kalusto ovat sillä tasolla, että palvelua voi alkaa myymään pienimuotoisesti halukkaille. Mutta siitä sitten tarkemmin myöhemmin.

Homman nimi on pähkinänkuoressa se, että pienellä radio-ohjattavalla helikopterilla nostetaan kamera taivaalle ja ammutaan sieltä kuvaa kohti kamaraa. Hankin ensimmäisen kopterini vajaa vuosi sitten ja muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen tämän vuoden alkuvuodesta oli aika ripustaa laitteeseen kamera. Kokeilun pääpointtina oli testata, kuinka suuren kuorman pieni helikopteri jaksaa nostaa ja kuinka helppo tai hankala kameraa/kopteria on hallita ilmassa. Ensimmäiset testit tein videolla ja olin lopputulokseen sangen tyytyväinen. Kamera telineineen painoi noin 300 grammaa ja kopteri jaksoi kiikuttaa kuormaansa taivaalla sangen mallikkaasti.

Homma eteni seuraavan kerran vasta kesällä, kun olin saanut ostetuksi hieman suuremman ja samalla nostokykyisemmän kopterin. Laite pääsi tulikokeeseen kuukausi sitten, kun nostin sillä ilmaan Canonin 350D-järjestelmäkameran 18-55mm objektiivilla varustettuna. Jälleen kerran kuvauksen tarkoitus oli testata kopterin nostokapasiteettia ja hallittavuutta, ja lopputulos olikin odotetun positiivinen. Kamera roikkui kopterin mahan alla itse kyhäämässäni telineessä, joka on itseasiassa omien laskujeni mukaan jo neljäs yritelmä. Kameran saaminen vakaaksi ja tärinättömäksi on yllättävän hankala homma, kun yläpuolella pauhaa metrin roottori kiertäen lähes 3000 kierrosta minuutissa. Laukaisin kameran kopterin ohjaamiseen käytetyn radiolähettimen yhtä ylimääräistä kanavaa hyödyntäen kätevästi suoraan radio-ohjaimen vivusta.

Jälkimmäinen testi sai minut vakuuttuneeksi siitä, että a) näinkin pieni kopteri jaksaa nostaa suht' laadukasta kuvauskalustoa irti maasta ja b) vanhakin järkkäri halvalla optiikalla riittää tuottamaan vähintäänkin mukiinmenevää kuvaa. Mutta yksi ongelma laitteistooni jäi: miten kuvat tietää rajata, kun ohjaaja/kuvaaja on maassa ja kamera parhaimmillaan usean kymmenen metrin korkeudella ilmassa? Pelkkä kameran osoittaminen summittaisesti oikeaan suuntaan on työn ja tuskan takana, saatika että voisi samalla arvioida mitä kuvaan rajautuu mukaan ja mitä jää kuvan laitojen ulkopuolelle. Etsinkuva tai muu vastaava informaatio on siis jollakin tavalla siirrettävä reaaliaikaisesti maahan.

Pienellä selvitystyöllä kuvio alkoi selkenemään ja pian sainkin tilattua Englannista tarveaineet langattoman videolinkin rakentamiseen. Homma toimii samalla periaatteella kuin kaupassa valmiina myytävät av-linkit, taajuusalue vain on eri. Kaupalliset valmiit linkit operoivat nimittäin 2,4GHz vapaalla taajuuskaistalla - täsmälleen samalla alueella, kuin kopterin ohjaamiseen käytettävät radiolaitteetkin. Seurauksena on radio-ohjaimen tuottamia häiriötä kuvassa ja videolinkin häiriöden aiheuttamia katkoksia kopterin ohjaussignaalissa. Ei siis hyvä.

Ratkaisuna rakensin videolinkkini 5,8GHz taajuudelle. Lopputuloksena oli laitteisto, jolla kopterin kyydissä oleva pieni kamera lähettää videokuvaa langattomasti maahan, jossa kuvaa voi katsella esimerkiksi kannettavan tietokoneen näytöltä. Käytännössä kopteria voi siis lentää "pilotin näkökulmasta" ja maasta katselevien silmien kantamattomiin. Videolinkin kantama ei ole pienestä lähetystehosta johtuen millään muotoa kehuttava, mutta todennäköisesti minulle täysin riittävä. Tämä testivideo on lennetty läppärin näytöltä livekuvaa seuraamalla ja kopteri käy noin 300 metrin päässä, suurin piirtein 30:n metrin korkeudessa.

Seuraava askel onkin sitten kahden edellisen kokeilun yhdistäminen: ohjaus ja tähtäys livevideokuvalla, kuvien ottaminen järjestelmäkameralla. Jos aikaa ja intoa harrastukseen löytyy odottamallani tavalla, moisen systeemin pitäisi olla koossa jokusen viikon kuluttua. Palaan asiaan taas, kun minulla on jotakin näytettävää.

23.8.2009, 1:07

TVO, long time no see

Kävin tänään omien laskujeni mukaan ensimmäistä kertaa vajaaseen puoleentoista vuoteen Turun TVO:lla. Napsin kuvia illan bändeistä, koska näin minua pyydettiin tekemään. Nyt tietokoneelle kuvat siirrettyäni minut valtaa voimakas dejavu; en olekaan pitkiin aikoihin painanut näin montaa kertaa delete-nappia samalta istumalta, en sitten viime-TVO-keikan! Kuvaaminen TVO:lla on yhä yhtä haastavaa, kuin silloin aikoja sitten, vaikka kalusto onkin vaihtunut ajan saatossa paljon parempaan. Kuvia löytää täältä.

Jospa seuraavaksi koeajaisi S-Osiksen nykytilan.

Uusimmat kirjoitukset

2012             
Tammikuu: 1

2011             
Kesäkuu: 1

2010             
Syyskuu: 2
Helmikuu: 1
Tammikuu: 1

2009             
Joulukuu: 1
Elokuu: 2
Heinäkuu: 3
Kesäkuu: 2
Huhtikuu: 1
Tammikuu: 2

2008             
Joulukuu: 1
Syyskuu: 1
Elokuu: 3
Heinäkuu: 3
Kesäkuu: 4
Toukokuu: 1
Huhtikuu: 1
Helmikuu: 1

2007             
Joulukuu: 1
Marraskuu: 4
Lokakuu: 5
Elokuu: 2
Heinäkuu: 2
Kesäkuu: 2
Toukokuu: 4
Huhtikuu: 7
Maaliskuu: 3
Helmikuu: 1
Tammikuu: 1

2006             
Joulukuu: 1
Marraskuu: 1
Lokakuu: 3
Syyskuu: 2
Elokuu: 6
Heinäkuu: 9
Kesäkuu: 7